Moroo,
Nyt moon Turuus. Vaikka ehdinkin jo aklimatisoitua (noinko se kirjoitetaan?) BCN:aan niin, että paikalliset jo alkoi kyselemään tietä eri paikkoihin. Mä oon siis niiin katalaanin näköinen, ehkä? Hmm. Nyt silti täällä tihkusateessa, ja eilen 16h unta palloon. Pientä rasitusta siis aiheutti reissu. Mitähän tulisi pidemmästä? Mietin, että eihän tässä ihan tavallista polkua mennä tuon vaihdon suhteen. Mutta pakko on ajatella omaa tilannetta ja voimavaroja. Ja toisaalta, jos oisin pystynyt menemään sinne aiemmin, ja ollut mukana kaikissa tervetuliaishyrinöissä, tuntisin enemmän porukoita ja itseni ryhmään kuuluvammaksi. No, on tuolla nyt silti tuttuja jonkun verran, onneksi. Etenkin ne hauskat brassitytöt tuolta kämpältä. Hauskoja tyyppejä. Ja enpä oo aiemmin miettinyt sitä, miten helppoa esim. mulla on Espanjassa niihin verrattuna vaikkapa kämpän saaminen ym. Avartavaa. Ja mä sitten kerron niille tarinoita kylmästä ja vähäväkisestä Suomesta ja sen kielestä ja niillä on hauskaa, koska Barcelonahan on ihan kylä Rioon verrattuna.
Mutta nyt siis täällä, ja siedätyksessä ja vaikka missä. Ja tuo leikattu peukalo tai sen käden ranne vihoittelee hämärästi, ehkä johtuu uudesta kilpurin stemmistä, ei mitään käryä. Nyt vaan pitää yrittää tulla toimeen sen, ja cyclon kanssa. Huomenna vaan soittelemaan YTHS:lle myös tuon kuudetta viikkoa jatkuvan nuhan (tms) kanssa. Vi ska titta. Mutta tänään ainakin pyöri suht mukavasti myös voiman kannalta. Kannattaa siis hinkata mäkeä:). Jospa täällä nyt kokeilisi taas niitä Liedon ja Paimion portaita. Ja samallahan pitäisi tietty lukea ne kuusi sallittua lainakirjaa UAB:sta ja ne kopioidut päälle. Ja keittiöön tietty pitää saada lattialistat ja olohuoneeseen kaapit ja vaikka mitä.
Tuolla reissussa tapahtui tietty vielä muutakin. Kuvia voin pistää seuraavaan viestiin. Gironan retkellä oli kivaa, 90 000 hengen kaupungissa pystyi jo hengittämään (vähän niin kuin brassitytölle kävi Lissabonista (2 milj. as.) Barcelonaan (4 mijl. as.) tullessa. "Hay gente, hay cosas. Aqui puedo respirar. Jajaja = hahaha:)). Joka tapauksessa siellä oli nättinätti vanha kaupunki ja muurit 900-luvulta ja kaikki. Ja legenda kärpäsistä ja pyhimyksestä. Voishan tuota harkita. Ja se peli. F.C.B. vs. U.D. Almería 2-0 (1-0 Henry, 2-0 Messi). Ja noin Gironan verran asukkaita stadionilla. Ihan törkeä meininki ja tunnelma, vaikka peli ei vissiin urheilullista täydellisyyttä hiponutkaan. Mielenkiintoista tarkkailtavaa silti.
Mielenkiintoisia olivat myös bataatit, joita vuokratäti syötti ja paahdetut kastanjat, joita Gironassa myytiin. Vuokratäti kyllä alkoi lopulta jo tökkiä. Oikein kunnon naismainen muiden asioiden kaivelija. Eniten silti tökki yläkerran kylppärin kohtuuselkeä homeongelma. Mutta muut ihmiset siellä oli ihan kivoja. Ja koko homma kaikenkaikkiaan ajatuksia herättävää puuhaa ja siten hyödyllistä. Mutta jos vaihtariaika on (kuten ESN väittää) elämän parasta aikaa, alkaako sen jälkeen itsestään selvä alamäki? En suostu uskomaan.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
tiistai 23. lokakuuta 2007
Tienvarsihuoria ja pätkivä netti
Heis sveis taas,
Nyt sitä uutta tekstiä tulee:). Vaihdoin tuossa viikko sitten (tjsp) kämppää, ja siellä ei ole omaa nettiä, ainoastaan naapurilta vohkittu signaali. Ja sehän sitten pelittää kaikkien kämppisten (kaksi brassityttöä ja kaksi meksikolaista ja yksi espanjalainen edellisestä talosta ja välillä muitakin) koneilla, vaan ei mulla. Paitsi silloin tällöin parvekkeella. Rankkaa istua illalla pimeässä takki päällä partsilla;). Joko olen omaksunut näiden paikallisten hirmuiset vaatemäärät ja akklimatisoitunut lämpimään, tai sitten täällä on oikeasti tullut viileämpää. Kämppikset on kivoja, ja ollaan puhuttu henkeviä vaikka mistä. Mutta nekin etsii pysyvää kämppää täältä. Vuokraemäntä (?) on sitten varsin jännä täti, jolle tieto ihmisten sosiaalisesta statuksesta (varattu/vapaa) on se olennaisin. Oli siis noin kolmas kysymys, jonka se mullekin teki. Ja annas olla, kun yksi huone vapautui ja sinne tuli portugalilainen mieslääkäri asumaan. Sekös oli kuulemma onnenpotku muille talon tytöille, jotka ovat sinkkuja. Huh huh.
Jotenkuten paremmin on sujunut, siihen vaikuttaa etenkin se, että viime viikolla sain kerättyä varsin kivasti tunteja pyörän päällä, taisi tulla reilut 20h. Osaltaan siihen vaikuttaa se, että olen haahuillut ties missä keskellä kaupunkia matelevan liikenteen seassa, toisaalta myös lauantain kiva pikku eksku seuran kanssa Coll de Formic - vuorelle. Mentiin tosi hiljaa, mitä ne muilla lenkeillä eivät tee, ja kun päästiin perille, noustiin mäkeä 1,5h. 17 km tai ainakin suunnileen. 39x25 ei ollut ihan riittävän pieni välitys siihen mulle siihen puuhaan, sano muut mitä sano. Eli sellasella huimalla 60-75 rpm tahdilla mentiin hyvän matkaa. Hih. Pikku-Sóller tuntuu paljon pienemmältä tän jälkeen. Mut ajoinpa kuitenkin ylös ja pääsin onneksi alas seuran pakulla, oisin ollu muuten ihan jääpuikko, koska ylhäällä oli +15C ja minna tietty ihan hiessä. Muut jäi sitten sinne syömään ja ihmettelemään kun mä leikin entusiastia ja poljin takaisin BCN:aan. Eipä tarvinnut keksiä illaksi juuri muuta tekemistä kuin safkaaminen:). Mutta se yksijalkainen mies nousi myös koko mäen ja oli reilusti ripeämpi mua. Yksijalkainen nainen ei noussut koko kinkamaa, vaan taisi kääntää jossain vaiheessa uukkarit. Mukana oli myös yksi tandemsysteemi, eivätkä hyökään valloittaneet koko vuorta. Ymmärrettävää. Niin ja noita tienvarsihuoria tosiaan on tullut vastaan useampia, keskellä päivää. Ensin olin ymmälläni, mutta sitten tajusin, mistä on kyse. Pumpulissa olen kasvanut, siis. Brassitytöt eivät kummeksuneet tuota yhtään, mutta Riossa onkin varmaan varsin eri meno.
Muuten olen ollut suht rauhaksiin ja skipannut esn:n rooma(tooga) ja Love-bileet ihan tahallani. Suosituksena nimittäin on tulla baariin tuossa yhdeltä yöllä, joten voi arvata, miten seuraavan päivän siinä käy. Puritaanimeininkiä ehkä, mutta aikani on rajallinen. Kävin silti kahveella yhden toisen vaihtarin kaa ja sekös oli kivaa. Menen myös yo:n tai yo-kunnan (?) järkkäämälle Girona-retkelle la ja su Barçan matsiin. Pitää vaan sinne hommata eka liput. 40e halvimmillaan. Ei mitään pisnestä, siis. Ei ainakaan sen 2krs kaupan kanssa, mikä niillä on. Ajattelin katsoa silti, josko niillä olisi Barça-ajopaitoja siellä. Pari vuotta sitten kun niillä oli myös pyöräilyjoukkue. Ois aika pähee sellainen.
Ei silti ole ehtinyt paljon oleilla, koko ajan on jotain, mitä on pakko tehdä. Ja vanhemmat senkun kyselee, että oonko ollut yo:lla. No en kerpele tule tänne joka päivä, kun matkoihin menee eestaas 1,5h. Mutta tänään sain lopulta suurimmat paperiasiat hoidettua. Vaikka pääsenkin sinne tdk:aan kirjoille vasta marraskuun alussa. Heil on jokku ihkut kiintiöpäivät siihen. Mut sain myös selventävät paperit aiemmalle saapumiselle TY:a varten. Hyvä niin. Nyt pitäisi osata valkata täältä niitä kaikkein olennaisimpia kirjoja kopioitavaksi ja suomeen tuotavaksi. 6 kpl saa tosin vaan lainata kerrallaan. Vapaudenriistoa ihan selkeesti. Mutta 2 vkoa on laina-aika, joten suomenvisiitin jälkeen voin palauttaa ne, ja lainata uusia. Siis 29. pvä suomeen ja 12.pvä takaisin tänne. Ja sitten taas sen jälkeen takas sinne pohjoiseen, siellä kun on kaikkea pisnestä myös. Juttelin unkarilaisen vaihtarin kanssa, ja sanoi, että pakko lähteä joulunviettoon joulukuun alussa ja tulla takaisin tammikuun puolivälissä, koska muuten on lennot sinne niin kalliita. Näin se on. Munkin pitää säätää noitten lentojen ja pyöränjemmaamisten- ja kuljetusten kanssa vielä tovi. Mutta kun tulen sinne, mennään TYYn 85-vuotisvuosijuhliin, jee. Pete on jo sen verran kunnossa. Haava liki ummessa jo, jipii.
Tällaista tällä haavaa. nuo ääkkoset on oikein mukavan raivostuttavia käyttää ilman omia näppäimiään. Työvoitto, siis. Vi hörs. Eiku hasta luego. Ja jos haluatte nyt soitella, ottakaa yhteyttä uuteen Happy Movíl - liittymääni: +34 69 34 76 309. Hommasin ihkun prepaidin, kun täällä kumminkin joutuu aina väliin soittelemaan johki paikallisiin numeroihin. Eipä juuri nyt muuta. Paitsi että tehkää ihmiset itselleni profiili naamakirjaan, se on koukuttavaa puuhaa. Soon moro.
Nyt sitä uutta tekstiä tulee:). Vaihdoin tuossa viikko sitten (tjsp) kämppää, ja siellä ei ole omaa nettiä, ainoastaan naapurilta vohkittu signaali. Ja sehän sitten pelittää kaikkien kämppisten (kaksi brassityttöä ja kaksi meksikolaista ja yksi espanjalainen edellisestä talosta ja välillä muitakin) koneilla, vaan ei mulla. Paitsi silloin tällöin parvekkeella. Rankkaa istua illalla pimeässä takki päällä partsilla;). Joko olen omaksunut näiden paikallisten hirmuiset vaatemäärät ja akklimatisoitunut lämpimään, tai sitten täällä on oikeasti tullut viileämpää. Kämppikset on kivoja, ja ollaan puhuttu henkeviä vaikka mistä. Mutta nekin etsii pysyvää kämppää täältä. Vuokraemäntä (?) on sitten varsin jännä täti, jolle tieto ihmisten sosiaalisesta statuksesta (varattu/vapaa) on se olennaisin. Oli siis noin kolmas kysymys, jonka se mullekin teki. Ja annas olla, kun yksi huone vapautui ja sinne tuli portugalilainen mieslääkäri asumaan. Sekös oli kuulemma onnenpotku muille talon tytöille, jotka ovat sinkkuja. Huh huh.
Jotenkuten paremmin on sujunut, siihen vaikuttaa etenkin se, että viime viikolla sain kerättyä varsin kivasti tunteja pyörän päällä, taisi tulla reilut 20h. Osaltaan siihen vaikuttaa se, että olen haahuillut ties missä keskellä kaupunkia matelevan liikenteen seassa, toisaalta myös lauantain kiva pikku eksku seuran kanssa Coll de Formic - vuorelle. Mentiin tosi hiljaa, mitä ne muilla lenkeillä eivät tee, ja kun päästiin perille, noustiin mäkeä 1,5h. 17 km tai ainakin suunnileen. 39x25 ei ollut ihan riittävän pieni välitys siihen mulle siihen puuhaan, sano muut mitä sano. Eli sellasella huimalla 60-75 rpm tahdilla mentiin hyvän matkaa. Hih. Pikku-Sóller tuntuu paljon pienemmältä tän jälkeen. Mut ajoinpa kuitenkin ylös ja pääsin onneksi alas seuran pakulla, oisin ollu muuten ihan jääpuikko, koska ylhäällä oli +15C ja minna tietty ihan hiessä. Muut jäi sitten sinne syömään ja ihmettelemään kun mä leikin entusiastia ja poljin takaisin BCN:aan. Eipä tarvinnut keksiä illaksi juuri muuta tekemistä kuin safkaaminen:). Mutta se yksijalkainen mies nousi myös koko mäen ja oli reilusti ripeämpi mua. Yksijalkainen nainen ei noussut koko kinkamaa, vaan taisi kääntää jossain vaiheessa uukkarit. Mukana oli myös yksi tandemsysteemi, eivätkä hyökään valloittaneet koko vuorta. Ymmärrettävää. Niin ja noita tienvarsihuoria tosiaan on tullut vastaan useampia, keskellä päivää. Ensin olin ymmälläni, mutta sitten tajusin, mistä on kyse. Pumpulissa olen kasvanut, siis. Brassitytöt eivät kummeksuneet tuota yhtään, mutta Riossa onkin varmaan varsin eri meno.
Muuten olen ollut suht rauhaksiin ja skipannut esn:n rooma(tooga) ja Love-bileet ihan tahallani. Suosituksena nimittäin on tulla baariin tuossa yhdeltä yöllä, joten voi arvata, miten seuraavan päivän siinä käy. Puritaanimeininkiä ehkä, mutta aikani on rajallinen. Kävin silti kahveella yhden toisen vaihtarin kaa ja sekös oli kivaa. Menen myös yo:n tai yo-kunnan (?) järkkäämälle Girona-retkelle la ja su Barçan matsiin. Pitää vaan sinne hommata eka liput. 40e halvimmillaan. Ei mitään pisnestä, siis. Ei ainakaan sen 2krs kaupan kanssa, mikä niillä on. Ajattelin katsoa silti, josko niillä olisi Barça-ajopaitoja siellä. Pari vuotta sitten kun niillä oli myös pyöräilyjoukkue. Ois aika pähee sellainen.
Ei silti ole ehtinyt paljon oleilla, koko ajan on jotain, mitä on pakko tehdä. Ja vanhemmat senkun kyselee, että oonko ollut yo:lla. No en kerpele tule tänne joka päivä, kun matkoihin menee eestaas 1,5h. Mutta tänään sain lopulta suurimmat paperiasiat hoidettua. Vaikka pääsenkin sinne tdk:aan kirjoille vasta marraskuun alussa. Heil on jokku ihkut kiintiöpäivät siihen. Mut sain myös selventävät paperit aiemmalle saapumiselle TY:a varten. Hyvä niin. Nyt pitäisi osata valkata täältä niitä kaikkein olennaisimpia kirjoja kopioitavaksi ja suomeen tuotavaksi. 6 kpl saa tosin vaan lainata kerrallaan. Vapaudenriistoa ihan selkeesti. Mutta 2 vkoa on laina-aika, joten suomenvisiitin jälkeen voin palauttaa ne, ja lainata uusia. Siis 29. pvä suomeen ja 12.pvä takaisin tänne. Ja sitten taas sen jälkeen takas sinne pohjoiseen, siellä kun on kaikkea pisnestä myös. Juttelin unkarilaisen vaihtarin kanssa, ja sanoi, että pakko lähteä joulunviettoon joulukuun alussa ja tulla takaisin tammikuun puolivälissä, koska muuten on lennot sinne niin kalliita. Näin se on. Munkin pitää säätää noitten lentojen ja pyöränjemmaamisten- ja kuljetusten kanssa vielä tovi. Mutta kun tulen sinne, mennään TYYn 85-vuotisvuosijuhliin, jee. Pete on jo sen verran kunnossa. Haava liki ummessa jo, jipii.
Tällaista tällä haavaa. nuo ääkkoset on oikein mukavan raivostuttavia käyttää ilman omia näppäimiään. Työvoitto, siis. Vi hörs. Eiku hasta luego. Ja jos haluatte nyt soitella, ottakaa yhteyttä uuteen Happy Movíl - liittymääni: +34 69 34 76 309. Hommasin ihkun prepaidin, kun täällä kumminkin joutuu aina väliin soittelemaan johki paikallisiin numeroihin. Eipä juuri nyt muuta. Paitsi että tehkää ihmiset itselleni profiili naamakirjaan, se on koukuttavaa puuhaa. Soon moro.
maanantai 15. lokakuuta 2007
Mallimamman kotona
Täällä ollaan. Ja on oltu jo jonkin aikaa. Pitäis sanoa varmaan, että on ihkua ja raksupoksua ja tosi fantsua. Mutta ei oikein oo. Stressaa vaan lähinnä, kun on sata asiaa, mitkä pitäis hoitaa. Mutta aloitetaan alusta.
Tultiin Reetan kanssa viime sunnuntaina tänne ja oli lämmintä, vaikka bussissa nukkuminen aiheuttikin vilunväreitä. Hitto, miten inhaa. Ja sitten luuhattiin koko päivä kaupungilla, mm. Picasso-museossa ja muualla. Kivaa, mutta tuli taas illalla vilu, kun oltiin väsyneitä. Maanantaina vielä turisteiltiin ja crocsien poisjättäminen säästi jalkoja. Kyllä oikeat kengät on poikaa. Isken tänne kuvia sitten, kun saan ne ulos tuolta kamerasta joskus.
Tiistaina Reetta lähti kohti etelää ja elää nykyään hostellissa nukkuen riippumatossa katolla:). Mä aloin hoitaa asioita ja niitä on. On paljon, ja monessa paikassa. Ja joka paikassa on ihan pirusti hälyä, autoja ja ihmisiä, jotka huutaa. Eikä siinä kai periaatteessa mitään. Huomaan vaan itsessäni suuren määrän puutteita sopeutuakseni tänne noin vain. Listaa kaikista puutteista en vielä osanne kasata. Mutta enimmäkseen olen tajunnut olevani enemmän se mystinen metsätyömies, kuin luulinkaan. Siis kaipaan hiljaisuutta ja vieroksun yletöntä hulinaa paljon enemmän kuin luulin. Toiseksi huomaan, että uudet kuviot rassaavat paljon enemmän, kuin avarakatseisesti ajattelin etukäteen. Tämä kaikki kulminoituu kuitenkin siihen, että männä koettelemukset ovat jättäneet syvemmät ja pidempiaikaiset jäljet stressinsietokykyyn, kuin luulin. Tuntuu hölmöltä olla arvioinut itsensä monessa suhteessa aika lailla pieleen. No, ehkä saan silti jotain materiaalia kerättyä ja jonkunlaisen opinnäytteen joskus kasaan. Ne hienot syksyn treenisuunnitelmat nyt eivät kuitenkaan toteudu sellaisenaan, koska joka lenkillä kaupungista poispääsy ja sinne palaaminen nielee paitsi rutosti aikaa, myös kärventää entisestään hermoja. AAARGH. Se Girona voisi olla hyvä ratkaisu tähän. Siis kevääksi. "Treenaa samoilla mestoilla kuin Lance", siis.
Täällä siis punkkaan kämpässä, jota vuokraa mallimamma (unohtakaa tosin Sjöroos, tämä kävisi itsekin mallista). En maksanut eka kuin viikon vuokran, jos vaikka olisin saanut sen yhden toisen kämpän. Sepä tarkoittikin, että varaukseni seuraaville viikoille ei pätenyt, joten huomenna joudun lähtemään täältä, kun tuon yhden belgialaisen pojan lisäksi tänne pukkaa jotain saksalaisia mallityttöjä. Ja nämä espanjalaistytöt ovat olleet täällä ihan paiseessa, että mistä löytää kämppä. Ja minä tietty myös. No, huomenna sitten on pakko roudata kamat seuraavaan paikkaan, joka on kyllä hienompi, mutta siellä on pelkästään latinotyttöjä. Se ei ole hyvä ratkaisu hiljaisuuden kaipuuseen, mutta paljon parempi silti, kuin viiden hengen dormitorio. Oma huone siis, edes. Vi ska titta. Huomenna menen myös lenkille viimein niiden seuran tyyppien kanssa. Siis sen yksijalkaisen miehen, ainakin. Komeasti se vaan veivasi velolla yhden käden ja jalan voimin, kun yhtenä iltana kävin siellä. Koittakaapa ite. Saa nähdä, miten käy. Mallorcan reitistö on saanut entisestään lisäpisteitä multa tämän reissun aikana. Asiallinen mesta, kyllä.
Yliopistolla pitäisi hoidella kaikkia asioita vielä vaikka miten ja samalla seuloa ne parhaat opukset kopioitavaksi. Ja niitä on noin sata. Ehkä. Ja siiten siellä Camp Noun Barca-keskuksessa on vielä lisää. Ja mulla on sinne vapaa pääsy marraskuun loppuun, vähänkö päheetä:). Eniten siis tässä kaikessa riipii tuo tutkimuksen aloittaminen, se ettei pääse ajamaan niin paljon, kuin haluaisi ja tuo jatkuva häly. Se tuli todettua myös vaihtarien Zaragoza-reissulla. Itse festivaali, jonka näimme, oli hieno, mutta shiny, happy ESN-people kävi vähin erin ärsyttäväksi, kun oli hitto soikoon pakko venata sitä paluubussia rupisessa baarissa kahdensadan muun tyypin kanssa selvin päin (oma vika, juu, mutta emmä vaan tajunnu, että ne haluaa pussikaljotella kolme tuntia keskellä toria). Ja tämä kaikki aamuviiteen asti. Vuorokauden reissu siis. Tutustui siellä onneksi edes muutamaan tyyppiin. Mutta sanoisin, että järjestäjät oli eniten kännissä. Juu'u. Aloin taas arvostaa kaikenlaista kunnollista organisointia entistä enemmän.
Tässä näitä tältä erää. Jätin jo vaikka mitä kertomatta, kun en nyt tuohtumukseltani kykene enempää rustaamaan. Ärsyttävää on muuten se, että vaikka luulee ymmärtävänsä Espanjaa, ei kuitenkaan tajua puhekieltä ja aksentteja ja itseltä uupuu sanoja ja aikamuotojen tuntemusta. Ja synonyymejä. Kieli on tärkeää. Nyt täytyy mennä pakkaamaan sitä huomista varten, hitto.
Tultiin Reetan kanssa viime sunnuntaina tänne ja oli lämmintä, vaikka bussissa nukkuminen aiheuttikin vilunväreitä. Hitto, miten inhaa. Ja sitten luuhattiin koko päivä kaupungilla, mm. Picasso-museossa ja muualla. Kivaa, mutta tuli taas illalla vilu, kun oltiin väsyneitä. Maanantaina vielä turisteiltiin ja crocsien poisjättäminen säästi jalkoja. Kyllä oikeat kengät on poikaa. Isken tänne kuvia sitten, kun saan ne ulos tuolta kamerasta joskus.
Tiistaina Reetta lähti kohti etelää ja elää nykyään hostellissa nukkuen riippumatossa katolla:). Mä aloin hoitaa asioita ja niitä on. On paljon, ja monessa paikassa. Ja joka paikassa on ihan pirusti hälyä, autoja ja ihmisiä, jotka huutaa. Eikä siinä kai periaatteessa mitään. Huomaan vaan itsessäni suuren määrän puutteita sopeutuakseni tänne noin vain. Listaa kaikista puutteista en vielä osanne kasata. Mutta enimmäkseen olen tajunnut olevani enemmän se mystinen metsätyömies, kuin luulinkaan. Siis kaipaan hiljaisuutta ja vieroksun yletöntä hulinaa paljon enemmän kuin luulin. Toiseksi huomaan, että uudet kuviot rassaavat paljon enemmän, kuin avarakatseisesti ajattelin etukäteen. Tämä kaikki kulminoituu kuitenkin siihen, että männä koettelemukset ovat jättäneet syvemmät ja pidempiaikaiset jäljet stressinsietokykyyn, kuin luulin. Tuntuu hölmöltä olla arvioinut itsensä monessa suhteessa aika lailla pieleen. No, ehkä saan silti jotain materiaalia kerättyä ja jonkunlaisen opinnäytteen joskus kasaan. Ne hienot syksyn treenisuunnitelmat nyt eivät kuitenkaan toteudu sellaisenaan, koska joka lenkillä kaupungista poispääsy ja sinne palaaminen nielee paitsi rutosti aikaa, myös kärventää entisestään hermoja. AAARGH. Se Girona voisi olla hyvä ratkaisu tähän. Siis kevääksi. "Treenaa samoilla mestoilla kuin Lance", siis.
Täällä siis punkkaan kämpässä, jota vuokraa mallimamma (unohtakaa tosin Sjöroos, tämä kävisi itsekin mallista). En maksanut eka kuin viikon vuokran, jos vaikka olisin saanut sen yhden toisen kämpän. Sepä tarkoittikin, että varaukseni seuraaville viikoille ei pätenyt, joten huomenna joudun lähtemään täältä, kun tuon yhden belgialaisen pojan lisäksi tänne pukkaa jotain saksalaisia mallityttöjä. Ja nämä espanjalaistytöt ovat olleet täällä ihan paiseessa, että mistä löytää kämppä. Ja minä tietty myös. No, huomenna sitten on pakko roudata kamat seuraavaan paikkaan, joka on kyllä hienompi, mutta siellä on pelkästään latinotyttöjä. Se ei ole hyvä ratkaisu hiljaisuuden kaipuuseen, mutta paljon parempi silti, kuin viiden hengen dormitorio. Oma huone siis, edes. Vi ska titta. Huomenna menen myös lenkille viimein niiden seuran tyyppien kanssa. Siis sen yksijalkaisen miehen, ainakin. Komeasti se vaan veivasi velolla yhden käden ja jalan voimin, kun yhtenä iltana kävin siellä. Koittakaapa ite. Saa nähdä, miten käy. Mallorcan reitistö on saanut entisestään lisäpisteitä multa tämän reissun aikana. Asiallinen mesta, kyllä.
Yliopistolla pitäisi hoidella kaikkia asioita vielä vaikka miten ja samalla seuloa ne parhaat opukset kopioitavaksi. Ja niitä on noin sata. Ehkä. Ja siiten siellä Camp Noun Barca-keskuksessa on vielä lisää. Ja mulla on sinne vapaa pääsy marraskuun loppuun, vähänkö päheetä:). Eniten siis tässä kaikessa riipii tuo tutkimuksen aloittaminen, se ettei pääse ajamaan niin paljon, kuin haluaisi ja tuo jatkuva häly. Se tuli todettua myös vaihtarien Zaragoza-reissulla. Itse festivaali, jonka näimme, oli hieno, mutta shiny, happy ESN-people kävi vähin erin ärsyttäväksi, kun oli hitto soikoon pakko venata sitä paluubussia rupisessa baarissa kahdensadan muun tyypin kanssa selvin päin (oma vika, juu, mutta emmä vaan tajunnu, että ne haluaa pussikaljotella kolme tuntia keskellä toria). Ja tämä kaikki aamuviiteen asti. Vuorokauden reissu siis. Tutustui siellä onneksi edes muutamaan tyyppiin. Mutta sanoisin, että järjestäjät oli eniten kännissä. Juu'u. Aloin taas arvostaa kaikenlaista kunnollista organisointia entistä enemmän.
Tässä näitä tältä erää. Jätin jo vaikka mitä kertomatta, kun en nyt tuohtumukseltani kykene enempää rustaamaan. Ärsyttävää on muuten se, että vaikka luulee ymmärtävänsä Espanjaa, ei kuitenkaan tajua puhekieltä ja aksentteja ja itseltä uupuu sanoja ja aikamuotojen tuntemusta. Ja synonyymejä. Kieli on tärkeää. Nyt täytyy mennä pakkaamaan sitä huomista varten, hitto.
maanantai 1. lokakuuta 2007
Lisää kivoja pikku vastoinkäymisiä
Hei taas.
Tänään tapahtui taas jänniä asioita, ihan niin kuin tarpeeksi ei olisi jo viime viikkoina ollut säpinää. Onhan se tietty kiva olla kipeänä, katsoa kun toinen on kipeä ja jäädä auton kanssa niin sanotusti kammelle kun akku ja laturi pettävät ym.
Lisäkiksejä saatiin tänään siis siitä, että hygienialääkäri (?hmm?) soitti Petelle ilmoittaakseen, että sen haavassa asuu jonkun perusbakteerin lisäksi resistentti e-coli, jonka koko nimeä en nyt muista. Siis yhdentyyppinen sairaalabakteeri, ärhäkkä ja monelle antibiootille vastustuskykyinen. Nyt siis tarkkaillaan sitä, miten nykyinen antibiootti pelittää ja arvuutetaan ehkä joku toinen troppi kehiin, jos tuo ei tepsi. (Ehkä joku, millä on vielä tujummat potentiaaliset sivuvaikutukset?) Eli tod näk entistä pidempi paranemisaika. Ja kuulemma sellainen kiva pöpö, että vastaisuudessa joutuu sairaalassa eristykseen, jos vatsaa joudutaan ronkkimaan. Ja se bakteeri on voinut kuulemma hypätä messiin esim. silloin toissa keväänä Malliksella, (siis Mallorcalla), kun tuo poikaraukka oli muutenkin maha kuralla. Espanjassa kuulemma asuu noita kantoja. Aika ihana juttu, siis.
Toisekseen, aamulla soitti talonmies V. soitti ja kysyi, josko kävimme viime lauantai-iltana suihkussa? Siis hä? No alakerran naapuri on saanut keittiöönsä vettä meidän putkista, tosin katto ei vielä kuprua ja vain hiukan rappausta on tullut alas. Ja sitten herra V., isukkini ja tuttu, mukava putkimies N. kävivät vuoron perään ihailemassa tilannetta. Lopputulos: vuoto ei johdu aiemmista epäilyistä poiketen keittiöremontissa uusituista putkista tai niiden liitoksista, vaan vanhassa, lattianrajasta pilkistävässä valurautaputkessa on reikä ja se on mennyt ihan hötöksi koko rööri. Nyt odotetaan taloyhtiön putkimiehen katsantoa, potentiaalista remonttimiestä irrottamaan jollain ilveellä kohtuu tuliterä allaskaappi sijoiltaan ja muuta sen sellaista. Ja siihen asti vettä saa laskea ainoastaan vessan viemäriin. Aivan fantastista!
Sunnuntaina on silti lento. Meen sinne ja tuun sitten käymään taas täällä. Näin. Ja menisin nyt lenkille, mutta tää flunssa ei jätä rauhaan, prkl. Ehkä meen kumminkin.
Tänään tapahtui taas jänniä asioita, ihan niin kuin tarpeeksi ei olisi jo viime viikkoina ollut säpinää. Onhan se tietty kiva olla kipeänä, katsoa kun toinen on kipeä ja jäädä auton kanssa niin sanotusti kammelle kun akku ja laturi pettävät ym.
Lisäkiksejä saatiin tänään siis siitä, että hygienialääkäri (?hmm?) soitti Petelle ilmoittaakseen, että sen haavassa asuu jonkun perusbakteerin lisäksi resistentti e-coli, jonka koko nimeä en nyt muista. Siis yhdentyyppinen sairaalabakteeri, ärhäkkä ja monelle antibiootille vastustuskykyinen. Nyt siis tarkkaillaan sitä, miten nykyinen antibiootti pelittää ja arvuutetaan ehkä joku toinen troppi kehiin, jos tuo ei tepsi. (Ehkä joku, millä on vielä tujummat potentiaaliset sivuvaikutukset?) Eli tod näk entistä pidempi paranemisaika. Ja kuulemma sellainen kiva pöpö, että vastaisuudessa joutuu sairaalassa eristykseen, jos vatsaa joudutaan ronkkimaan. Ja se bakteeri on voinut kuulemma hypätä messiin esim. silloin toissa keväänä Malliksella, (siis Mallorcalla), kun tuo poikaraukka oli muutenkin maha kuralla. Espanjassa kuulemma asuu noita kantoja. Aika ihana juttu, siis.
Toisekseen, aamulla soitti talonmies V. soitti ja kysyi, josko kävimme viime lauantai-iltana suihkussa? Siis hä? No alakerran naapuri on saanut keittiöönsä vettä meidän putkista, tosin katto ei vielä kuprua ja vain hiukan rappausta on tullut alas. Ja sitten herra V., isukkini ja tuttu, mukava putkimies N. kävivät vuoron perään ihailemassa tilannetta. Lopputulos: vuoto ei johdu aiemmista epäilyistä poiketen keittiöremontissa uusituista putkista tai niiden liitoksista, vaan vanhassa, lattianrajasta pilkistävässä valurautaputkessa on reikä ja se on mennyt ihan hötöksi koko rööri. Nyt odotetaan taloyhtiön putkimiehen katsantoa, potentiaalista remonttimiestä irrottamaan jollain ilveellä kohtuu tuliterä allaskaappi sijoiltaan ja muuta sen sellaista. Ja siihen asti vettä saa laskea ainoastaan vessan viemäriin. Aivan fantastista!
Sunnuntaina on silti lento. Meen sinne ja tuun sitten käymään taas täällä. Näin. Ja menisin nyt lenkille, mutta tää flunssa ei jätä rauhaan, prkl. Ehkä meen kumminkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
