tiistai 28. lokakuuta 2008

Videoblogin uusi elämä

Päivää taas. Kekkasin ovelana tyyppinä, että tänne Bloggerin puolelle saan nama Italianmaan videot näkymään. Voilà, italialaiset kilahtavat, kun Ballani lähtee hatkaan:


video


Tässä taas pistää parastaan se Italian fanilauma, joka verrytteli äänihuuliaan koko kisan ajan veisaamalla tässäkin kuultavaa maan kansallislaulua. Innokasta porukkaa:).

video


Tässä taas Milanon keskustaa Duomon edestä. Tuon pontevan kaariholvain alta lähtee Galleria Vittorio Emmanuelle II, 1800-luvun lopun shopping mall, pykälää Ideaparkkia fiinimpi.

video

Lopuksi vielä tunnelmat Como-järveltä. Ei ollenkaan paha meno.

video

torstai 14. elokuuta 2008

Ja niin siinä sitten kävi

Blogger alkoi nyppiä juuri nyt niin pahasti, että seurasin kaverini esimerkkiä, ja muuti Wordpress.comiin. Jatkossa tekstini siis päivittyvät osoitteeseen http://minnauu.wordpress.com/. Benjihypystä saa silti äänestää :) ja ehkä keksin joskus tälle blogille jotain muuta käyttöä. Nyt opettelen kuitenkin toimimaan uusien asetusten kanssa uudessa osoitteessa.

Nos vemos, ci vediamo, vi ses ja silleen. Tajusin juuri, että olen blogannut melkein vuoden. Uusiin kujeisiin siis. Benjihyppyä voi silti yhä äänestää ;).

Voi pyhä lehmä

Joko minä olen täysi daiju, tai sitten on Blogger. Yritän saada systeemin tajuamaan, että olen hankkinut myös gmail.com-osoitteen, ja voisin sen avulla kirjautua sisään. Lisäsin toisen tilin toiseksi käyttäjäksi, ja eipä sekään pelitä. Ei riitä hermot lukemaan jokaista ohjetta, kai jostain löytyisi infoa siitä, mitä pitää tehdä.

Mutta nyt tulee uintia, lallallaa. Koska soutua ei tänään myrskyn vuoksi tullut, pitää tyytyä kouluratsastukseen ja muuhun kaikkeen. Toistaiseksi on seurattu pyöräilyä (duh?), uimahyppyjä, ammuntoja, koripalloa, tennistä, sulkista, painia, nyrkkeilyä, judoa, jousiammuntaa, lentistä, käsipalloa, painonnostoa ja voimistelua. Osaa vasemmalla silmällä ja aika vähän anivarhain aamulla (mikä muuten on täysin suhteellinen käsite), mutta kumminkin. Takamus on koetuksella, mutta fiilis korkealla.

Hehkutinko jo, että tuolla suosikkilistassa majaileva Emma Johansson otti naisten maantiepyöräilyssä olympiahopeaa? Villiä. Ja Gustav Larsson vei tempossa hopeaa. Suora päätelmä tästä tietenkin on se, että Ruotsi on pyöräilyn suurmaa :). On hassua ajatella, että samaa porukkaa, jonka kanssa on ollut esim. viime vuonna viivalla, on nyt Suuria Olympiaurheilijoita - ok, hivenen dramatisoitua, mutta kumminkin.

Viikonloppuna on pitkästä aikaa kisat, paritempoa lähdetään lykkimään SM-jännitys mahanpohjassa. Ans kattoo, kui käy.

torstai 7. elokuuta 2008

Miten luonnehtisit vartaloasi?

Koska lenkistä ei tullut paljon mitään ja lapan antibioottia kitaan, on ainakin olevinaan aikaa lukea kaikkea jännääpännää netissä. Sen vuoksi voi jälleen siteerata Hesaria, vaikka vielä jokin aika sitten itse inhosin sitä, että ihmiset joka välissä siihen viittaavat.

Siispä: kuukausiliitteessä on Sielu & ruumis - palsta, jossa "ihminen puhuu ruumiistaan". Elokuussa vuorossa on oopperalaulaja Laura Pyrrö. Jutussa hän kertoo vartaloonsa liittyvistä komplekseista ym. Ei siinä mitään, niitähän on kaikilla. Hän kuitenkin mainitsee pitävänsä käsivarsistaan, koska ne ovat "tyttömäiset" vastakohtana sille, että teininä ne olivat kuulemma liian pitkät ja laihat.

Mietin, voisinko itse kuvailla jotain osaani kehosta tyttömäiseksi liittäen siihen positiivisen mielleyhtymän. Luulen, etten voisi. Tyttömäisyyden ensimmäinen konnotaatio tässä yhteydessä tuntuu kieroutuneessa mielessäni liittyvän enemmän tai vähemmän jotain "you throw like a girl"-tyyppiseen ajatukseen liittyvää. Ehkä sairasta muskelien ja ehkäpä maskuliinisuuden tahi muuten vaan urheilullisuuden ihannointia. Tai ehkä tyttömäisyyteen liittyy muita ajatuksia, joita en vaan osaa tällä tavalla liittää fyysisiin ominaisuuksiin.

Pinkkiä ja hilettä? Hihitystä ja suklaan syömistä? Risti-istunta ja lettejä? Hmm. Kaikki on kai kiinni jälleen tulkinnasta ja assosiaatioista. Silti väitän, että tämän kevään Tanssii tähtien kanssa-kisan parhaat sääret olivat aivan absoluuttisesti Tuuli Matinsalolla, eikä Maria Lundilla, vaikka enemmistö siihen johonkin gallupiin vastanneesta kansasta (ei voi muistaa oliko se Maikkarin vai Iltiksen vai kenen - mulla ei silti tästä päätellen ole elämää) olikin eri mieltä. Kamoon, Tuulilla oli paljon treenatummat ja timmit koivet. Niillä myös tekee paljon enemmän, kuin pelkästään laihoilla ja muodottomilla tikuilla (sori, Maria). Utilitaristi? Vinksahtanut kauneuskäsitys? Ja kenellä?

P.S. Miksi Blogger on niin hankala fonttien kanssa? Ja miksei kukaan äänestä ;)?


tiistai 5. elokuuta 2008

Elämää endorfiiniaddiktina

On se vaan hienoa, kun kevyt kesäflunssa saa ihmisen lähes hermoraunioksi. Ei riitä, että viime viikon helteet piti viettää parannellessa, eikä uimaan päässyt tai jätskiä oikein voinut lappaa napaan. Onhan se Finrexin tietty ihan mukava kesäjuoma, mutta kumminkin. Onneksi oli Sinkkuelämää-leffa ja DBTL.

Parasta koko hommassa on kuitenkin se, että täyteen tuli seitsemäs päivä täyslepoa, ja nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että huomenna pääsisi ulos. Menin nimittäin lähes koko päivän pitkin seiniä, sitä se endorfiinittomuus teettää. Vaikka _kaikki_ oli noin alkuun huonosti, (mistä sain myös kotona noottia) onnistuin edistämään osaltani "jalkalistat paikalle 2008" - projektia. Lisäksi pesin kaikki huushollin matot ajattelematta juuri hetkeäkään, mihin ne saa kuivumaan. Tämä valottanee epätoivoani :). Ennuste seuraavan lenkin jälkeen on siis endorfiinikikseissä hyristelyä, mikä sekin on jännää puuhaa. Sitä ennen eroon tästä yskänjämästä ja puhelintyttöäänestä, please.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Anna mulle piiskaa?

Koska en näytä milloinkaan pääsevän yo:n pääkirjaston lehtisaliin asti (jos mukaan ei lasketa SPU:n 110-vuotisjuhlatilastokirjan valmistelua), täräytin tänään Ärrälle ja ostin pari lehteä.

Mukaan valikoitui mm. Kunto & terveys - niminen aviisi, jonka tuoreimmassa numerossa 3/2008 on juttu ylikunnosta ja burnoutista sekä niiden yhtäläisyyksistä. Samassa yhteydessä haastatellaan Emma Lainetta, tennisammattilaista, joka on ollut vuoden sivussa kentiltä mystisten sairasteluiden takia. (Nyt jo palannut pelaamaan, tosin.) Juttu on otsikoitu "Ylikunto romahdutti terveyden". Laine matkusti pahimmillaan 46 viikkoa vuodesta, pelasi ja treenasi ja päätyi sairastelukierteeseen, joka toi mukanaan mm. 10 antibioottikuuria vuoden sisään. Lopputuloksena oli sydänlihastulehdus ja pitkä toipuminen.

"Aloin olla niin väsynyt, että tauoilla vain nukuin. Väsymykseen kuitenkin tottui, ja vedin sisulla eteenpäin. --- Minussa ei pitänyt olla vikaa, mutta silti olo ei parantunut. Aloin jo kyseenalaistaa, haluanko todella pelata, vaikka sisimmässäni tiesin haluavani." --- "Kaikki tapahtui 'puun takaa'. Ensin toinen lääkäri oli sanonut, että näyttää paremmalta. Ja sitten paljastui, että minulla oli sydänlihaksen tulehdus. Toinen lääkäri nosti kissan pöydälle sanomalla, että sydämeni olisi voinut pysähtyä koska tahansa." Emman aamusyke oli noussut jo 94:ään, kun se ennen sairauskierrettä oli 54-56. ---

Utelut rankingin tippumisesta ja kisatauosta ottivat koville. Moni kummasteli, miksi Emma löysäilee. Patisteluita tuli paljon, ymmärrystä vähemmän. --- "Ehdottomasti. Ihmiset eivät ymmärrä kuinka vakavasta asiasta on kyse. Silti ylikunto ja burnoutit lisääntyvät koko ajan." "Kehon viestejä pitää uskoa. Minunkin on opeteltava terveesti itsekkäämmäksi - kuunneltava omia tuntemuksia eikä tehtävä enää automaattisesti, mitä muut haluavat."


Pääjutussa (Emma oli siis kainalossa), sama teema tiivistettiin näin:

-- "Oireet muistuttavat toisiaan henkisen tai fyysisen väsymystilan kroonistuttua --- Tällöin tilanne on päässyt hyvin vakavaksi." Henkinen uupumus iskee yleensä asteittain. Ihminen väsyy, kyynistyy ja menettää motivaationsa, eikä välttämättä huomaa mitään. Vähitellen työ tai muu paine alkaa viedä kaikki voimat. Urheilijalle tai kuntoilijalle tyypillisempää on äkillinen väsähdys, jonka oireet kielivät joko sympaattisen tai parasympaattisen hermoston toimintahäiriöstä. ---

"Molemmat ylirasitustilat vaikuttavat hormonituotantoon lisämunuaisen kuorikerroksen kautta. Ne siis kuormittavat kehon samoja fysiologisia mekanismeja." Sekä burnoutissa että ylikunnossa keho usein pettää, vaikka pää vielä jatkaisi. Tulee jatkuvia infektioita, ruoansulatushäiriöitä, tulehduksia, vammoja. Lepo on ainoa tie parantumiseen, sillä rasituksen pitkittyessä seurauksena voi olla totaalinen romahdus ja toipuminen viedä vuosia. Kaikki eivät välttämättä palaa koskaan ennalleen.

--- Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, rasituksessa pitäisi aina huomioida kokonaisuus. Henkisten paineiden kuormittama ei saisi raisttaa itseään fyysisesti äärimmilleen ja päinvastoin. Sietokyky on kuitenkin yksillöllistä. --- Työuupuneista valtaosa sairastuu masennukseen, joka vie elämänhalun ja työkyvyn pitkäksi aikaa. Urheilijoilla ylikuormituksesta toipuminen on sitä vaikeampaa, mitä enemmän siihen liittyy psyykkisiä tekijöitä. "Sama ihmistyyppi altistuu molemmille uupumustiloille. Toiset osaavat asettaa rajat itselleen, toiset tekevät aina kiltisti, mitä vaaditaan. ---


Juttuun liittyy vielä tsekkauslista, josta voi testata, ovatko omat voimat ehtymässä. Rasti siis ruutuun:

1. Minusta tuntuu usein, etten enää jaksa. Intoni moniin asioihin on laantunut.
2. Olen tullut passiivisemmaksi ihmissuhteissa.
3. Unohtelen asioita. Monesti en jaksa lukea lehteä tai avata päivän postia.
4. Tunnen olevani kuin urakkatyössä, jossa kuorma ei hellitä lainkaan. Koen jatkuvasti, että pakollisia asioita jää tekemättä.
5. Heräilen säännöllisesti öisin tai en saa unta.
6. Töihin lähteminen tai muut arjen velvoitteet tuntuvat vastenmielisiltä. Selviän usein vain pinnistelemällä.
7. Olen alkanut kärsiä fyysisistä vaivoista (jatkuvat flunssa, tulehdukset, selkä- tai vatsakivut jne).
8. Koen, ettei asioilla ole enää väliä. Tunne itseni huonommaksi kuin ennen.

Mitä useampaan kohtaan vastasit 'kyllä', sitä vakavammin saatat olla uupumassa. Jokainen kyllä-vastaus on hälytysmerkki. Pohdi kiireesti, miten saisit tilanteen korjattua. Varaa rohkeasti aika lääkäriltä. Lähde: Työterveyslaitos

Bullseye! En suosittele. Kenellekään.

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Edit.

Kävin eilen viemässä opiskelupaikanvastaanottolomakkeen (god, mikä yhdyssana) tiedekuntaan. Sitä ennen soitin tdk:n opinto-ohjaajalle, joka ei taaskaan osannut sanoa tuon taivaallista. Kysyin, mitä tehdään sen toisen kandin kanssa, kun olen jo tehnyt uuden pääaineen perusopinnot edelliseen tutkintoon. Kandin sijaan on kuulemma paaaljon fiksumpaa tehdä suoraan aineopintojen jälkeen vaan pelkkä toinen maisteri. Työllistymistä silmälläpitäen ainakin.

Fiksu ihminen olisi käynyt ylläolevan keskustelun tdk:n opintopäällikön (joka kuulemma tietää asioista paremmin, mutta on tietty nyt lomalla) kanssa jo keväällä. Vaan ei, joten nyt pähkäillään. Kasassa on siis jo (ainakin melkein) kaksi ylimääräistä sivuainetta à 25 op sekä 52 op ylimääräisiä kieliopintoja. Pistin jo kandiin 19 op ylimääräisiä kieliopintoja pakollisten lisäksi, eli oon istunut yhteensä 86 op kieliopintoja. (Toim. huom. ei nyt sentään. 86 _ov_ olisi reilut puoli tutkintoa) Tsiisus, se on puolen kokonaisen FM-tutkinnon verran. What was I thinking? Tai no, tavoitteena ollut ilmaisen ja tasokkaan kieltenopetuksen mahdollisimman laajamittainen ryöstöviljely on ainakin tullut saavutettua.

Onneksi mitään ei tarvi päättää vielä, vaan vasta silloin, kun isken tuon ensimmäisen tutkinnon lihoiksi. Siihen mennessä lienen taas kuunnellut Veijoa ja hyppinyt Varialla sen verran, että tiedän hotsittaako aine edelleen riittävästi. Till then homma on siis ilmassa. Eikä sitä todellakaan pitäisi ajatella heinäkuussa, vaikka uuden opiskelijan tietopaketti kouraan pätkäistiinkin, no way. Onneksi eilen sai leikkiä tavisihmistä ja mennä jokilaivaan ja Monkiin ja syödä Heseruokaa aamunkoitteessa Tuomiokirkkopuistossa. Rappio jatkui tänään retkellä Naantaliin, jossa uitiin ja syötiin helteessä. Ei paha. Illalla piti kirjoittaa, joten ihan katuojassa ei vielä olla. Ja huomenna taas satulassa, make no mistake about it.

P.S. Kiitokset Timpalle nyysitystä luokkatunnisteesta :)