Näytetään tekstit, joissa on tunniste att cykla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste att cykla. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. heinäkuuta 2008

Tarinoita etapeilta

Se on taas ajettu, itse asiassa kuudetta kertaa, nyt kun oikeen laskeskelin. Matkaan tarttui paitsi maitohappoa, jumeja, suklaata ja likaisia ajovaatteita, myös muutamia muita havaintoja. Tässä niistä joitakin.

1) Tidaholmin turistbyrå välittää huoneita, joiden majoitusdiiliin ei lainkaan kuulu siivoaminen. Mikään muu ei selitä niin täysiä roskiksia ja sitä sannan määrää lattialla (paitsi siis sadekelin etappi), jota siivoojatkin joukolla jälkikäteen kävivät taivastelemaan.

2) Sain reilusti vähemään takkiin kisan kärjeltä kuin viime vuonna. Saavutus sekin. Hiven lisää tehoa, ja eroa olisi ollut vielä merkittävästi vähemmän. Nytpä sitä ainakin tietää, mitä tekee ensi talvena.

3) Lääkitys (=hengitys) alkaa toimia pisteessä x. Pisteessä x+1 tilanne voi olla jo aivan toinen, koska esim. vesisade (joka on hyväksi asialle pölyjen kannalta) tekee ilmasta liian paksua hengittää. tjsp.

4a) Ympyrä sulkeutuu-tunne. Sen aiheuttaa Tourin katsominen, kun Thomas "Gotland" Lövkvist ajaa tempoa, jota Vacchi (vai kuka se nyt oli) ja muut kommentaattorit tietysti hehkuttavat ihan kympillä. Ei siinä muuten mitään, mutta ensimmäistä kertaa ikinä olen noteerannut kaverin, silloin kun se osallistui U6:een joskus back in the days. Tuntui hassulta Hjossa.

4b) Ruotsalaisilla pyöräilijöillä on kotikaupunkinsa nimi lempinimenä. Lövkvist ei ole ensimmäinen. Porvoon ajojen ensimmäistä ruotsalaista osallistujaa 1930-luvulla kutsuttiin Enskede-Johanssoniksi, se kun oli sieltä kotoisin. Hämmentävää, ehkä.

5) Vättern on _iso_ järvi. Sen tajusi vasta viikon puolivälissä, jolloin näki koko järven pilvettömänä (ensi kertaa, myös viime vuosi mukaanlukien). Sunnuntaiaamun uintiretki paljasti saman - vesi oli pirun kylmää.

Muitakin havaintoja oli, palataan niihin ehkä tuonnempana. Nyt vaan ollaan herneet nenässä siitä, ettei Suomessa oikein ole fiksuja kisoja seuraavaan kuukauteen ja mietitään, mitä sitä sitten tekis. No ainakin voi mennä perjantaina purjehtimaan, jee:).

maanantai 26. toukokuuta 2008

Liikettä ruotoon

Sylissäni on Porvoon Akilleksen leikekirja vuosilta 1929-47. Potentiaaliset kirjoitusvirheet johtuvat siis siitä.

Olin tänään taas kiropraktikolla (mitä lääkärit kavahtanevat, mutta kumminkin). Kolmas käyntikerta oli jälleen edellisiä lyhyempi ja nyt odottelen, iskeekö iskias uudelleen, vain pystynkö istumaan huomennakin. Selkä kuulemma joka tapauksessa on paremmalla tolalla kuin viikko sitten ja kipuoireet ovat toissijaisia (sattuu se silti, vaikka olisi miten toissijaista). Olennaista on kuitenkin se, ettei enää tarvitse häiritä keuhkokapasiteettia tulehduskipulääkkeillä ja istuminen onnistuu edes joten kuten. Jospa tämä härdelli vaikka oikeasti lopulta rauhoittuisi.

Urheiluhierontaan tottuneena kiropraktikon käsittely tuntuu kovin köykäiseltä, koska siinä ei tietenkään murjota kokonaisia lihaksia, vaan kyse on täsmävoimankäytöstä yksittäisiin niveliin ja nikamiin. Kuntouttavia harjoituksia tehdessäni joudun taas tarkastelemaan omia äijäilyajatusmallejani (joo, en haluaisi tunnustaa aina moisten olemassaoloa, mutta niin se vain on) ja tunnustamaan myös pienten yksityiskohtien hitaan hiomisen hienouden ja olennaisuuden. Eli mars rappuja takaperin alas, jotta nikamat saavat hidasta sivuttaisliikettä. Onneksi on myös jumppapallo, jonka päältä voi lunkisti katsella Giroa - voi juma, muuten miten paljon jännempää se on nyt ja miten julmetun hienoa katsoa Jussin menoa. Allez, allez!

Oma kisakunto sunnuntaita silmälläpitäen on vielä mysteeri, mutta eilisten vetojen perusteella hengitysbalanssi on ehkä vielä löydettävissä. Enää siis pitää löytää keino niiden hapettomuuden takia jo kertyneiden jumien poissaamiseksi. On se vaan jännää, että kymmenen vuoden astmapainin jälkeen tulee vielä näin uusia tilanteita. Positiivisesta ongelmasta on toki kyse, koska aiemmin jumi on kestänyt kerran iskettyään sitten koko kesän tai ainakin sinne heinäkauden loppuun asti. Nyt siis pidetään sormet kyynärpäitä myöten ristissä, että tämä heinäsesonki olisi leppeä ja että oikea lääkekombo löytyisi. Sain muuten ADT:ltä viimein uuden erityislupapäätöksen, tällä kertaa viideksi vuodeksi. Lienevät hoksanneet, että työekonomia rokkaa eikä kahden vuoden lappuja kannata jakaa.

Nyt siis Porvoon julkaisu pakettiin ja pääsykoekirjat nenän alle. Onneksi viikonloppuna näki kavereita pitkästä aikaa, se tekee nannaa ja ajatukset pääsevät kiertämästä samaa kehää. Ja laskin, että taustapisteiden kanssa pääsykokeesta riittäisi puolet kokonaispisteistä. Ans kattoo kui käy ja tuleeko toista kandia.