Näytetään tekstit, joissa on tunniste päivän opetus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päivän opetus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Viides ja viides

Tuo sijoitus tuntuu olevan kevään sana. Sipoossa viides sija oli vallan ok, Tylkkärin kevätjuhlien sukkahousu-tennispallo-tulitikkuaski-kisailussa loistelias suorituksemme toi saman sijan, vaikka homman idea oli kyllä sen ratkiriemukkuudessa (voiko tuon oikeasti taivuttaa noin?). Viides tila toi kuitenkin pääsyn palkintopöydälle (arvostelukappaleita, joo) ja Uniklubin cd:n lähinnä siksi, että se oli ainut grupetto, josta olin edes joskus kuullut jotain.

Tänään viides sija pätkähti selvästi epämielyttävämmin jälleen osakseni Tampereella mukavan keväisessä +3C lämpötilassa poljetussa minikorttelissa. Mini siksi, että matkana oli 13 km, vaikka kilpa ajoi 40 km ja elite 75 km tms. Kaverini sanoin: kuka näistä päättää? No tiedänhän minä, mutta kärisen silti. Matkaa ei tosin tarvittu enempää, koska selvää oli, ettei koivillani vajaalämpöisen verryttelyn päätteeksi tehty yhtään mitään, ei ainkaan lähtöviivalla seisoskelun jälkeen, eikä varsinkaan sillä "paukusta hatkaan"-tempolla, millä kisa ymmärrettävästi käynnistyi. Homma ei toiminut ja odotellessani varvausta ajelin vähän mutkia suoriksi, mutta mitäpä tuosta. Revanssin paikka on jo kahden viikon päästä Tampereen SM-kortteleissa, joita etenkin tapahtumana mielenkiinnolla odotan:). Ehkä sitä taakia saa silloin edes vähän paremmin ulos reidestä.

Seuraa päivän opetus/ opetukset:
a) Laske, jumaliste, ihan liikaa aikaa kisapaikalle matkustamiseen, jos olet liikkeellä hivenen vatipäällä lössillä, koska joku kumminkin haluaa kahville/ eksyy/ säätää niin pirusti tms. jotta ehdit verrytellä _tarpeeksi_.
b) Älä jätä pyyhettä autoon, jos menet suihkuun. Pesukinnas on myös hyvä ottaa mukaan, jos mielit saada linimentit jaloista, pelkkä Fairy ei pelasta tilannetta vaikka aika taika-aine onkin.
c) Liitä vakiovarusteisiin Suomen kesässä ainakin yksi lämpökerrasto ja lämpösukat sekä pipo + paksut hanskat.
d) Ole selvillä siitä, montako opintotukikuukautta sinulla on jäljellä, sen näkee verkkopankkitunnuksilla KELAn sivuilta. Sieltä voi löytyä jänniä (ei-niin-miellyttäviä) ylläreitä.

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Auttaako suklaa kaikkeen?

Niin siinä vain kävi, että tulevaisuuteni Suurena Journalistina (as if), koki jälleen kolauksen. Ei se mitään, ettei TS:n väeltä heru edes arviointia sisältäviä työtödistuksia, ei, muutkin työnantajat tökkivät.

Turvauduin vanhaan, tosin jo hieman unhoonpainuneeseen kikkaan ja söin suklaata. Koska eräs nimeltämainitsematon köriläs oli kerpele syönyt kaiken jäätelön, eikä meillä tietenkään ollut suklaata (sitä nyt vaan ei kannata jemmata kotiin, tulee syödyksi kumminkin), söin energiapatukoita. Mä on NIIN paha:). Niitä espanjalaisia Pirkkoja, eli Eroski-patukoita ja lisäksi niitä Decathlonin ihme vitaminoituja härpäkkeitä, onpahan ainakin magnesium- ja fosforivarastot kuosissa. Ja voilà, se auttoi, niin se yleensä tekee.

Onneksi aina ei ketuta, viime perjantain seminaari oli mainio ja loppua kohti yhä lämminhenkisempi. Julkkarikemutkin olivat ihan parhaat, tuli oikein maailmojasyleilevä olo ja sai viimein hyppysiinsä sen yhden opuksen. Ja siihen nimmareita:). Tänään skoolattiin ja Porthan-setä sai viitan. Huomenna lisää aktiviteetteja, siinä välissä vähän töitä ja lenkkiä, vaikka iskias ei annakaan rauhaa, vaan sähköttää jo toiseen jalkaankin.

Päivän opetus:

Seuraa ihan oikea opetus: älkää antako kielitaitonne ruostua, vaan lukekaa vaikka eri kielisiä lehtiä netissä. Joskus voi myös törmätä vaikka tällaisiin tehtäviin ja päteä niissä:).

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Suolaa ohimoilla

Hei taas. Leiri vetelee viimeisiään ja so far kaikki on muy bien. Näin kymmenen vuoden Mallis-kokemuksella olen ehkä löytänyt sopivan sekoituksen mm. c-vitamiinia, bepanthenia, talkkia, palkkaria, urheilujuomajauhetta, antihistamiinia, myslipatukoita ja sekä superaurinkorasvaa, jonka avulla homma toimii.

Eilisen pitkän lenkin jälkeen (5h30 vaan, tosin:)) nukahdin ennen iltaruokaa ja sain energiavajeesta vilun. Tulin miettineeksi, etteivät kaikki välttämättä ikinä koe tuollaista vilua, tai sitä zombie-fiilistä minkä tarpeeksi pitkä treeni teettää. Mitenköhän paljon aikaisemmin sitä olisi valmistunut, jos ei a) käyttäisi joitakin satoja tunteja vuodessa treeneihin ja b) niiden treenien jälkeen varsin usein pilkkisi luennoilla tai tenttikirjojen ääressä. I guess will never know:). Mutta olenpahan kokenut ainakin sen, miltä tuntuu ja maistuu suola ohimoilla lenkin jälkeen tai miltä se sama hien tuoma suola näyttää vaatteissa. Pesukone ois siis kova sana täälläkin, viimeksi tänään harrastin pyykkäämistä, kun sukkalaskelmat pettivät pahan kerran.

Henkeä on piisannut, mutta henki täällä hotellissa muuttui vähän, kun muut suomalaiset eilen ottivat ja lähtivät. Onhan niitä tuolla muissa hotelleissa sentään vielä jäljellä, joten ei tarvitse ihan yksin olla. Ja koska huonekaverini ei enää ole paikalla katsomassa hollantilaista tv-kanavaa (koska se on ainoa ei-dubattu), saatoin tänään aamulla katsoa espanjalaista juutalaisten elämänohjeita käsittelevää keskuteluohjelmaa. Näin sitä ihminen sivistyy heti aamutuimaan ja samalla saa skipattua ne lastenohjelmat, jotka tosin myös ovat oivaa kieltenopiskelua.

Eipä siinä muuta, huomenna vielä mäkeen ja sitten pyörä pakettiin. Jotta hommassa olisi vielä lisää jujua, pitää perään lisätä:

Päivän opetus, nro 3:
Jos unohdat maksaa hotellin ruokalassa vedestä, se ei haittaa. Seuraavana päivänä pari viikkoa sinua nuivasti palvellut tarjoilija on selvästi kiinnostuneempi (jos nyt ei toki ystävällinen) ja ottaa tilauksesi heti vastaan. Wannabe-kiinnostus tosin saattaa johtua siitä, että koko muu seurueesi on lähtenyt jo hotellista ja mähität ruokalassa yksin ainoana skandinaavina saksaapuhuvien seassa. Kyllä vaan riipii se, että tädit aamupalalla olettaa, että mäkin puhun niille saksaa. En hitto puhu, vaikka osaisinkin, kun kerran Espanjassa ollaan. Claro que si.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Päivän opetus, vol. 2

Yleisön pyynnöstä (sen laajan ja yhteiskuntaa läpileikkaavan), seuraa toinen opetus: Jos haluat tuntea itsesi huippukuntoiseksi leirillä, valitse lenkkiporukka, jossa muut ovat noin >10v nuorempia. (tämä ei päde toki loputtomiin, 50-vuotiaalla voi olla jo eri tilanne.) Näin voit olla kingi ja nauttia siitä, että pystyt hengittämään kunnolla myös vetojen aikana. Toinen opetus samaan settiin voisi olla se, että jos lähdet paikkaan (kaukana kotoa), jos gradumateriaalia on tarjolla paljon, olisi hyväksi tutustua potentiaalisiin materiaalivaihtoehtoihin ym. jo etukäteen, jolloin uutta tietoa saisi ehkä jopa käsiinsä. Muussa tapauksessa voi vain käydä kertomassa tiedekunnan kv-tädille miten pitkään on opiskellut ko. yliopistossa ja pyytää todistusta postissa. Kontrolli pelaa, mutta pelatkoon. Tänään saa brasilialaista ruokaa, que suerte!:)

tiistai 18. maaliskuuta 2008

huuma ja hiekkatie

Heis.

Leirillä on mukavaa. Paitsi jos ei iske mystinen metsätyömiesolo, kun on ihmisten kanssa tekemisissä kaiken valveillaoloajan. Tänään sain fiilistellä yksin, kun muut ajoivat mäkeä tai vetoja. Tuulisin päivä tietty tähän mennessä, joten jyhkiä sai ihan kivasti. Mutta paitsi ilman lahkeita ja hihoja, tänään pystyi ajamaan myös ilman tuuliliivia! Juhlaa. Ajelin mukavia pikkuteitä ja nautiskelin.

Nautinto loppui tilapäisesti, kun tienvarsikartan lupaama asfalttipikkutie olikin santaa. Tai ei pelkkää santaa, vaan myös ihan julmettua kivikkoa ja useamman kilometrin verran. Alkoi tökkiä, mutta pääsin kuitenkin pois mokomasta. Siinä neljän tunnin ajon jälkeen oisin ehkä repinyt pelihousuja, jos ei olisi ollut musiikkia mukana. Koska radio olit ainut looginen vaihtoehto, kuulin matkan varrella myös merisäätä espanjaksi. Eksoottista ja siksi kiehtovampaa kuin YLEn versio.

Seuraa kysymys: onko kaikille miehille ohjelmoitu ajatus siitä, että maailma on oikeastaan iso pisuaari? Lenkillä pojat käy tienposkessa harva se tuokio. Ja rantakadulla hölkkääjämiehet säntää myös pusikkoon. Onhan se ennenkin ollut näin ja olen joo nähnyt, miten miehet kisan aikana päästelee lahkeesta. Mutta mietin nyt vaan, että miten huolettomasti siihen voi suhtautua miehenä, ainakin jos tietää että saa pääjoukon/ lenkkiporukan tempomalla kiinni.

Aurinkoihottumaa vältellessä ja akillesjänteen ärtymistä ehkäistessä ja etenkin kun lenkillä on ollut kivaa, päätin aloittaa blogissani uuden sarjan: Päivän opetus (ei, sisäinen pedagogini ei ole herännyt, tässä on kyse kaikesta epäolennaisesta). Huomenna on kevyttä tämän päivän satkun jälkeen, joten opetus tulee tänään. Siispä:

Päivän opetus:

Älä syö ensaïmadaa ilman sokeria. Se ei maistu _millekään_ ja on korkeintaan äklö. Vaikka taikina on croissantmainen, maku ei ole sinne päinkään.

Toinen opetus voisi olla se, että espanjaa puhumalla saa apteekissa proviisorilta henk. koht. neuvoja akillesjänteen hoitoon, mutta se olisi ehkä jo liian todellisesti opettavaista.

Ja vielä historiikin taittajille: olkoon voima kanssanne. Hommia on aikalailla tarpeeksi. Ja erilaisia vaiheita teoksen valmistumisen tiellä on ollut riittämiin.

Eipä siinä sen kummempaa. Toivotaan, että ilmat suosii ja espanjalaiset alkais joskus oikeasti kierrättämään.

Hasta la pasta.