Istun tyynyllä, kun en muutakaan voi ja sain tänään lisää tulehduskipulääkettä tuohon ihme lihakseen. Eihän sitä pysty edes venyttäämään vielä, kun se on niin tulehtunut. Argh. Fysioterapeutin antamat venytysvinkit olivat kyllä yllättävän päteviä, taas huomasin oman ajatteluni rajallisuuden: parin sekunnin pumppaavasta venytyksestäkin voi olla jotain iloa:).
Paitsi tyynyllä istuminen, myös treenien rajoittuneisuus on tuskastuttavaa. Niin kuin ne flunssat nyt eivät olisi riittäneet ja treenaamaan olisi päässyt aivan liikaa. Ja samalla pitäisi päättä loputkin detaljit kevään leiristä, esim. että millä sen rahoittaa:O. Ja toisaalta montako päivää sitä jaksaa/pystyy tärväämään Barcelonassa. Pääsenkö mä edes siihen mennessä sellaiseen pisteeseen noissa jutuissa, että saan sieltä mitään irti? Argh toistamiseen. Mun keskittymiskyvyllä ei vissiin saisi olla _mitään_ muita aktiviteettejä elämässä, jotta saisin gradun kunnolla etenemään. Ehkä menen ensi viikolla ohjaajan pakeille, voisi olla hyväksi.
Kämpän saaminen kuntoon on sen sijaan edistynyt hiukan, mikä on mukavaa, samoin nettikurssi on pakostakin edennyt. Taas vaan rupeaa olemaan turhan paljon deadlineja joka puolella. Miten siis löytää löysäräkäilyn ja aktiivisuuden välillä se hyvä tasapaino? Ja saada samalla tuo saakelin lihan paranemaan? Se ei tapahdu ainakaan skannaamalla valokuvia yleisen historian skannerilla. Toivottavasti valokuvat hoituvat historiikkiin jollain muulla ilveellä. En vaan ole satavarma, kuka ne sinne hoitaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti