lauantai 26. heinäkuuta 2008

Edit.

Kävin eilen viemässä opiskelupaikanvastaanottolomakkeen (god, mikä yhdyssana) tiedekuntaan. Sitä ennen soitin tdk:n opinto-ohjaajalle, joka ei taaskaan osannut sanoa tuon taivaallista. Kysyin, mitä tehdään sen toisen kandin kanssa, kun olen jo tehnyt uuden pääaineen perusopinnot edelliseen tutkintoon. Kandin sijaan on kuulemma paaaljon fiksumpaa tehdä suoraan aineopintojen jälkeen vaan pelkkä toinen maisteri. Työllistymistä silmälläpitäen ainakin.

Fiksu ihminen olisi käynyt ylläolevan keskustelun tdk:n opintopäällikön (joka kuulemma tietää asioista paremmin, mutta on tietty nyt lomalla) kanssa jo keväällä. Vaan ei, joten nyt pähkäillään. Kasassa on siis jo (ainakin melkein) kaksi ylimääräistä sivuainetta à 25 op sekä 52 op ylimääräisiä kieliopintoja. Pistin jo kandiin 19 op ylimääräisiä kieliopintoja pakollisten lisäksi, eli oon istunut yhteensä 86 op kieliopintoja. (Toim. huom. ei nyt sentään. 86 _ov_ olisi reilut puoli tutkintoa) Tsiisus, se on puolen kokonaisen FM-tutkinnon verran. What was I thinking? Tai no, tavoitteena ollut ilmaisen ja tasokkaan kieltenopetuksen mahdollisimman laajamittainen ryöstöviljely on ainakin tullut saavutettua.

Onneksi mitään ei tarvi päättää vielä, vaan vasta silloin, kun isken tuon ensimmäisen tutkinnon lihoiksi. Siihen mennessä lienen taas kuunnellut Veijoa ja hyppinyt Varialla sen verran, että tiedän hotsittaako aine edelleen riittävästi. Till then homma on siis ilmassa. Eikä sitä todellakaan pitäisi ajatella heinäkuussa, vaikka uuden opiskelijan tietopaketti kouraan pätkäistiinkin, no way. Onneksi eilen sai leikkiä tavisihmistä ja mennä jokilaivaan ja Monkiin ja syödä Heseruokaa aamunkoitteessa Tuomiokirkkopuistossa. Rappio jatkui tänään retkellä Naantaliin, jossa uitiin ja syötiin helteessä. Ei paha. Illalla piti kirjoittaa, joten ihan katuojassa ei vielä olla. Ja huomenna taas satulassa, make no mistake about it.

P.S. Kiitokset Timpalle nyysitystä luokkatunnisteesta :)



perjantai 25. heinäkuuta 2008

Kaikki, paitsi purhehdus on turhaa?

On se jännää puuhaa. Varustauduin matkaan niillä kahdella purhehdukseen sopivalla (sic) asusteella, jotka omistan, eli ainut Peak-merkkinen vaatekappaleeni :)(joka onneksi oli fleece-paita, hyvä Suomen kesässä), sekä feikkicrocsit.

Menomatkalla tuuli teki hommasta semituskaista, kun tajusin ettei aiemmin huvipuiston/matkapahoinvoinninkestävä mahani enää tykkääkään kaikesta höykytyksestä. Onneksi paluumatka oli tyynempi ja hikinen makuupussi antoi yöllä nukkua edes hetken. Noviisina ei kukaan odota, että teen mitään, kun en edes tiedä mikä on minkäkin nippelin ja köyden ja tiesminkä nimi. Tavallaan rentouttavaa, toisaalta tekee höntin olon. Tuskin kuitenkaan ihan pian ilmoittaudun sinne perämieskurssille;).

Perillä nähtiin itse juhlakalu, joka matkasi tämän viikon alussa Buenos Airesiin. Sade ja kylmettynyt pizza ei tuntuneet missään, kun neiti väsäsi niin tujut mansikkamargaritat, ettei niitä lopulta saanut alas. Mukavaa kuin mikä, joka tapauksessa. Lisäksi käytiin saattamassa neiti A matkaan peruukkien ja laulun kera illalla. Hauskaa;)! Ja onneksi Argentiinassa on tähän mennessä sujunut hyvin.

Ja juu, tuolla mainostamani pääsykoe meni ilmeisesti sen verran hyvin, että tutkinto-oikeus napsahti. (juu, en siis käynyt aineopintojen kynnystentissä, vaan pääsykokeessa niitten tuoreiden yo:iden kanssa:)). Eli kaikki ne kolme päivää riittivät panostukseksi ihmeen kaupalla (ja yo-todistuksen avittamana). Nyt voin siis kutsua erään kaverini tapaan tuplahumanistiksi, hihii. Syksyllä siis pitää tsekata myös näiden toiminta. Jännääpännää. Toisen gradun kanssa voi olla silti _todella_ hiljaista, kandi tullee kumminkin aika helpolla näistä ylimääräisistä sivuaineista, mitä olen haalinut. Sen ensimmäisen G:n kanssa aion sittenkin alkaa painia vasta syyskuussa. Nyt syljen siis kattoon (ja teen muuta kesään sopivaa).

Seuraavat kisat on joko Ruskolla, Hämeenlinnassa tai Liedossa. Tempoa siis hiotaan kovasti, saa nähdä mitä parissa viikossa saa aikaan.

torstai 17. heinäkuuta 2008

Tarinoita etapeilta

Se on taas ajettu, itse asiassa kuudetta kertaa, nyt kun oikeen laskeskelin. Matkaan tarttui paitsi maitohappoa, jumeja, suklaata ja likaisia ajovaatteita, myös muutamia muita havaintoja. Tässä niistä joitakin.

1) Tidaholmin turistbyrå välittää huoneita, joiden majoitusdiiliin ei lainkaan kuulu siivoaminen. Mikään muu ei selitä niin täysiä roskiksia ja sitä sannan määrää lattialla (paitsi siis sadekelin etappi), jota siivoojatkin joukolla jälkikäteen kävivät taivastelemaan.

2) Sain reilusti vähemään takkiin kisan kärjeltä kuin viime vuonna. Saavutus sekin. Hiven lisää tehoa, ja eroa olisi ollut vielä merkittävästi vähemmän. Nytpä sitä ainakin tietää, mitä tekee ensi talvena.

3) Lääkitys (=hengitys) alkaa toimia pisteessä x. Pisteessä x+1 tilanne voi olla jo aivan toinen, koska esim. vesisade (joka on hyväksi asialle pölyjen kannalta) tekee ilmasta liian paksua hengittää. tjsp.

4a) Ympyrä sulkeutuu-tunne. Sen aiheuttaa Tourin katsominen, kun Thomas "Gotland" Lövkvist ajaa tempoa, jota Vacchi (vai kuka se nyt oli) ja muut kommentaattorit tietysti hehkuttavat ihan kympillä. Ei siinä muuten mitään, mutta ensimmäistä kertaa ikinä olen noteerannut kaverin, silloin kun se osallistui U6:een joskus back in the days. Tuntui hassulta Hjossa.

4b) Ruotsalaisilla pyöräilijöillä on kotikaupunkinsa nimi lempinimenä. Lövkvist ei ole ensimmäinen. Porvoon ajojen ensimmäistä ruotsalaista osallistujaa 1930-luvulla kutsuttiin Enskede-Johanssoniksi, se kun oli sieltä kotoisin. Hämmentävää, ehkä.

5) Vättern on _iso_ järvi. Sen tajusi vasta viikon puolivälissä, jolloin näki koko järven pilvettömänä (ensi kertaa, myös viime vuosi mukaanlukien). Sunnuntaiaamun uintiretki paljasti saman - vesi oli pirun kylmää.

Muitakin havaintoja oli, palataan niihin ehkä tuonnempana. Nyt vaan ollaan herneet nenässä siitä, ettei Suomessa oikein ole fiksuja kisoja seuraavaan kuukauteen ja mietitään, mitä sitä sitten tekis. No ainakin voi mennä perjantaina purjehtimaan, jee:).

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Argh. Meidän remppa ei _varmasti_ pitänyt noin pahaa ääntä

Miten on mahdollista, että täällä on koko ajan jollain armoton renoveeraaminen päällä? Äsken tulin samalla hissillä jonkun Suomea puhumattoman remonttireiskan kanssa, joka nyt arvatenkin poraa ja jyrää jossainpäin naapurustoa. Noin sentin päässä äänestä päätellen. Vaan eipä se kansallisuus siihen vaikuttane, vaan ne hommat.

Meteliä voi ehkä syyttää siitä, että on vaikea tehdä töitä. Paitsi ettei sitä nyt joka päivä ole ollut, mutta suunnilleen mikään ei etene siitä huolimatta. Pitäisikö siis a) pitää reilusti lisää lomaa ja viskata saamattomuudesta tullut huono omatunto romukoppaan, vai b) potkia itseään rajusti persiille ja purra hammasta ja muistaa, että kyllä lukemiseenkin löytyy rytmi yleensä noin kymmenen tunnin ähkimisen jälkeen, vaiko kenties c) analysoida tilanne vielä entistäkin enemmän puhki ja kauhistella sitä? Hyviä neuvoja sen G:n kanssa painivilta/ painineilta otetaan siis kernaasti vastaan. Tai mitä sen niin väliä, nyt kelpaa jo huonotkin ;).

Vaihtelin myös noita sivuelementtejä. To do - lista eli tarttis tehrä kuvaa juuri nyt tuntoja. Pääasiassa se on muistutuksena, saattaa olla että voin noista joskus jonkun poistaakin. Kahveilukohtaan voivat muutkin jeesata. Vaikka istun satulassa ja teen muuta kummallista, voin siitä huolimatta ehkä joskus jopa olla innokas osallistumaan sosiaalisiin aktiviteetteihin. Nyt niihin tuntuu olevan myös keskimäärin enemmän paukkuja kuin noin ikuisuuteen, tarkemmin ehkä viiteen viimeiseen vuoteen.

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Edellisessä jaksossa tapahtunutta:

Oli kortteli-SM:t sekä Porvoon ajot. Päähenkilön fyysinen suorituskyky ei riittänyt säälliseen tulokseen, mutta hän totesi myös positiivissuuntaista kehitystä tapahtuneen hengityselimistön sietokyvyn suhteen. Juhannuksena päähenkilö polki Kustaviin yöttömän yön juhlaa viettämään ja sai matkalla mukaansa erinomaisen epämiellyttävän polvikivun, joka kuitenkin tokeentui vajaassa viikossa parahiksi ennen maantie-SM:iä. Sielläkään suorituskyky ei ollut parhaimmillaan, mutta päähenkilö iloitsi jälleen hengitysiteidensä kunnosta ja toimi seuraavana päivänä wannabe-pätevänä huoltajana. Leikkaus kuraiseen päähenkilöön lauantaina sekä sunnuntain juottopaikalle.

Sivujuonne: saatuaan erään edellämainitun kilpailun juhlaliitteen valmiiksi, päähenkilö osallistui akateemisiin pääsykokeisiin vähintäänkin lyhyen valmistautumisen saattelemana. Koska tulokset saapuvat vasta myöhemmin, cliffhanger on tosiasia. Jotta päähenkilön ensimmäisen tutkinnon valmistumattomuus kävisi riipimään entistä enemmän, hän osallistui kesäkuun aikana lukuisiin valmistujaisjuhliin (mikä sinänsä oli mukavaa). Päähenkilön piehtaroidessa tutkimuksellisessa tyhjiössä hän silti onnistui myymään joitakin lehtijuttuja ja pystyy näinollen syömään myös heinäkuussa, vaikka pitkäaikaisesta työpaikasta ei tunteja enää irronnutkaan. Positiivisia viboja päähenkilölle antoi myös erään pitkäaikaisen vaivan selättäminen. Leikkaus vastaanottohuoneeseen: Lääkäritäti: "ihan kiva näitä on täällä sun kanssa höpistä, mutta et sä enää sairas ole". Päähenkilö tuntee voimistuvansa ja toivoo monenlaisten asioiden loksahtavan paikoilleen.

Seuraavassa jaksossa: Päähenkilö matkustaa Ruotsiin kilpailemaan ja toivoo mielensä tasapainon vuoksi hengitysteidensä jatkavan kohtuullisen suotuisaa yhteistyötä myös kovimpaan allergia-aikaan. Hän odottaa myös pääsevänsä vauhtiin tutkimuksensa kanssa ja pääsevänsä tekemään niitä kesäasioita, jotka tähän asti ovat jääneet ainoastaan suunniteluasteelle.

maanantai 26. toukokuuta 2008

Liikettä ruotoon

Sylissäni on Porvoon Akilleksen leikekirja vuosilta 1929-47. Potentiaaliset kirjoitusvirheet johtuvat siis siitä.

Olin tänään taas kiropraktikolla (mitä lääkärit kavahtanevat, mutta kumminkin). Kolmas käyntikerta oli jälleen edellisiä lyhyempi ja nyt odottelen, iskeekö iskias uudelleen, vain pystynkö istumaan huomennakin. Selkä kuulemma joka tapauksessa on paremmalla tolalla kuin viikko sitten ja kipuoireet ovat toissijaisia (sattuu se silti, vaikka olisi miten toissijaista). Olennaista on kuitenkin se, ettei enää tarvitse häiritä keuhkokapasiteettia tulehduskipulääkkeillä ja istuminen onnistuu edes joten kuten. Jospa tämä härdelli vaikka oikeasti lopulta rauhoittuisi.

Urheiluhierontaan tottuneena kiropraktikon käsittely tuntuu kovin köykäiseltä, koska siinä ei tietenkään murjota kokonaisia lihaksia, vaan kyse on täsmävoimankäytöstä yksittäisiin niveliin ja nikamiin. Kuntouttavia harjoituksia tehdessäni joudun taas tarkastelemaan omia äijäilyajatusmallejani (joo, en haluaisi tunnustaa aina moisten olemassaoloa, mutta niin se vain on) ja tunnustamaan myös pienten yksityiskohtien hitaan hiomisen hienouden ja olennaisuuden. Eli mars rappuja takaperin alas, jotta nikamat saavat hidasta sivuttaisliikettä. Onneksi on myös jumppapallo, jonka päältä voi lunkisti katsella Giroa - voi juma, muuten miten paljon jännempää se on nyt ja miten julmetun hienoa katsoa Jussin menoa. Allez, allez!

Oma kisakunto sunnuntaita silmälläpitäen on vielä mysteeri, mutta eilisten vetojen perusteella hengitysbalanssi on ehkä vielä löydettävissä. Enää siis pitää löytää keino niiden hapettomuuden takia jo kertyneiden jumien poissaamiseksi. On se vaan jännää, että kymmenen vuoden astmapainin jälkeen tulee vielä näin uusia tilanteita. Positiivisesta ongelmasta on toki kyse, koska aiemmin jumi on kestänyt kerran iskettyään sitten koko kesän tai ainakin sinne heinäkauden loppuun asti. Nyt siis pidetään sormet kyynärpäitä myöten ristissä, että tämä heinäsesonki olisi leppeä ja että oikea lääkekombo löytyisi. Sain muuten ADT:ltä viimein uuden erityislupapäätöksen, tällä kertaa viideksi vuodeksi. Lienevät hoksanneet, että työekonomia rokkaa eikä kahden vuoden lappuja kannata jakaa.

Nyt siis Porvoon julkaisu pakettiin ja pääsykoekirjat nenän alle. Onneksi viikonloppuna näki kavereita pitkästä aikaa, se tekee nannaa ja ajatukset pääsevät kiertämästä samaa kehää. Ja laskin, että taustapisteiden kanssa pääsykokeesta riittäisi puolet kokonaispisteistä. Ans kattoo kui käy ja tuleeko toista kandia.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Viides ja viides

Tuo sijoitus tuntuu olevan kevään sana. Sipoossa viides sija oli vallan ok, Tylkkärin kevätjuhlien sukkahousu-tennispallo-tulitikkuaski-kisailussa loistelias suorituksemme toi saman sijan, vaikka homman idea oli kyllä sen ratkiriemukkuudessa (voiko tuon oikeasti taivuttaa noin?). Viides tila toi kuitenkin pääsyn palkintopöydälle (arvostelukappaleita, joo) ja Uniklubin cd:n lähinnä siksi, että se oli ainut grupetto, josta olin edes joskus kuullut jotain.

Tänään viides sija pätkähti selvästi epämielyttävämmin jälleen osakseni Tampereella mukavan keväisessä +3C lämpötilassa poljetussa minikorttelissa. Mini siksi, että matkana oli 13 km, vaikka kilpa ajoi 40 km ja elite 75 km tms. Kaverini sanoin: kuka näistä päättää? No tiedänhän minä, mutta kärisen silti. Matkaa ei tosin tarvittu enempää, koska selvää oli, ettei koivillani vajaalämpöisen verryttelyn päätteeksi tehty yhtään mitään, ei ainkaan lähtöviivalla seisoskelun jälkeen, eikä varsinkaan sillä "paukusta hatkaan"-tempolla, millä kisa ymmärrettävästi käynnistyi. Homma ei toiminut ja odotellessani varvausta ajelin vähän mutkia suoriksi, mutta mitäpä tuosta. Revanssin paikka on jo kahden viikon päästä Tampereen SM-kortteleissa, joita etenkin tapahtumana mielenkiinnolla odotan:). Ehkä sitä taakia saa silloin edes vähän paremmin ulos reidestä.

Seuraa päivän opetus/ opetukset:
a) Laske, jumaliste, ihan liikaa aikaa kisapaikalle matkustamiseen, jos olet liikkeellä hivenen vatipäällä lössillä, koska joku kumminkin haluaa kahville/ eksyy/ säätää niin pirusti tms. jotta ehdit verrytellä _tarpeeksi_.
b) Älä jätä pyyhettä autoon, jos menet suihkuun. Pesukinnas on myös hyvä ottaa mukaan, jos mielit saada linimentit jaloista, pelkkä Fairy ei pelasta tilannetta vaikka aika taika-aine onkin.
c) Liitä vakiovarusteisiin Suomen kesässä ainakin yksi lämpökerrasto ja lämpösukat sekä pipo + paksut hanskat.
d) Ole selvillä siitä, montako opintotukikuukautta sinulla on jäljellä, sen näkee verkkopankkitunnuksilla KELAn sivuilta. Sieltä voi löytyä jänniä (ei-niin-miellyttäviä) ylläreitä.